Muita Rudus LUMO -ohjelman kohteita

Kuopion valmisbetoniaseman vanhalle betoninläjitysalueelle tehtiin syksyllä 2022 hiiltä sitova betoniketo muotoilemalla rinne terasseiksi ja kylvämällä paahdealueen kasvien siemeniä. Mäkitervakon, neidonkielen, nurmikohokin ja päivänkakkaran siemenet kerättiin Ruduksen Maaningan Noron maisemoidulta paahderinteeltä. Rinteen betonipohja antaa kasveille sopivan kalkkipitoisen kasvualustan ja sitoo samalla hiilidioksidia ilmakehästä. Rinteeseen kasattiin betonilohkareista kiviröykkiöitä eläimille suojapaikoiksi ja tehostamaan hiilensidontaa.

Haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltua kurtturuusua koskeva kasvatuskielto tuli voimaan 1.6.2022. Oulun kaupunki toteutti viheralueellaan kokeilun, jossa tehomurskatun vieraslajin kurtturuusun kasvualusta katettiin kivituhkakerroksella ja päälle kylvettiin niittykasvien siemeniä kesällä 2021. Rudus Oy toimitti kohteeseen kivituhkaa, jota sillä hetkellä tuli sivutuotteena läheiseltä Korvenkylän maa-ainesten käsittely- ja kierrätystoimintojen alueelta. Kivituhkakerroksen tavoite on estää vieraslajin jälkikasvu siemenistä tai juurakoista ja testata niityn perustamista kivituhka-alustalle. 

Villi vyöhyke ry kylvi harjukasvien siemeniä Sorilan kiviainesalueen muotoiltuun luiskaan Tampereella. Yhdistys aloitti kylvöt syksyllä 2017. Alueen kasvualusta sisältää kierrätysbetonia, mikä tekee maisemoinnista kokeellista. Kylvettävät kasvilajit on valittu siten, että ne voisivat suosia tai sietää kierrätysbetonin aiheuttamaa kalkkivaikutusta. Valikoitujen kasvilajien kylvöt toteutettiin kolme kertaa vuosina 2017-2019. Myöhemmin on seurattu kasvillisuuden kehittymistä, tehty täydennyskylvöjä ja pidetty aluetta avoimena raivaamalla.

Suomessa erittäin uhanalaiseksi luokitellun vuorimunkin elinympäristö oli vaarassa jäädä valtatie 15:n rakentamisen alle Kouvolassa. Vuonna 2017 siirrettiin Suomen ympäristökeskuksen, paikallisten luontoasiantuntijoiden, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ja Rudus Oy:n yhteistyönä vuorimunkkikasvustoa sekä muuta alueella kasvavaa kalliokedon lajistoa Ruduksen käytöstä poistetulle soranottoalueelle Haminan Vehkjärvelle. 

Vuonna 2019 alueella kasvoi hyvinvoivia ja elinvoimaisia kissankäpäläkasvustoja. Vuorimunkkejakin löytyi 18 yksilöä. Myös Keltakankaalla osa alkuperäisestä kedosta oli säästynyt ja paikalla kasvoi niin kissankäpälää kuin noin 20 vuorimunkkiyksilöä.

Ekosysteemihotelli Vehkjärvellä hoiti tehtävänsä hyvin. Kalliokedon lajistoa saatiin pelastettua ja hotellivierailun jälkeen vuonna 2019 palautettua lähelle alkuperäistä kasvupaikkaa. Samalla arvokkaita lajeja saatiin levitettyä uudelle alueelle; Vehkjärvelle jäi edelleen nelisenkymmentä kissankäpälämätästä ja useita kukkineita ja ruusukevaiheessa olevia vuorimunkkeja.

Oulun Joutteen alue on vanha soranotto- ja maanläjitysalue. Soranoton seurauksena alueelle on muodostunut lampi ja maantäyttötoiminnan myötä lammen viereen kumpare. Kaksi vuotta läjitysalueen viimeistelyn jälkeen alue on ollut puoliavoin niittyalue, jossa kasvaa runsas kukka- ja heinäkasvillisuus.  Kesällä 2013 luontoasiantuntijoiden kanssa tehdyn maastokäynnin yhteydessä havaittiin, että alueelle on muodostunut suurruohoniitty. Kukkaloiston keskellä tavallisten päiväperhosten laji- ja yksilömäärät olivat suuret. Alueen maisemointivelvoitteeseen saatiin muutos siten, että alue säilyy perhosniittynä.

Kuvat (Joutteen niitty): Jarmo Nieminen

Lahden Renkomäen soranottoalueella on maisemoitu paahdeketo, jolla on näyttäviä kivisommitelmia ja pienoisharjuja eläinten pesintää varten. Alueen reunoilla on keltamaite- ja ketotuulenlentokasvustot. Maisemointi on toteutettu vuonna 2014, mutta samalla se on osa laajempaa LUMO-maisemointi-kokonaisuutta, joka on suunnitelmissa toteuttaa koko alueella ottotoiminnan päätyttyä.

Lappeenrannan Rutolan hiekkakuopalta löytyi vuonna 2013 maastokäynnin yhteydessä hyvin harvinaisen sinisiipisirkan (Sphingonotus caerulans) esiintymä, jonka koko oli useita kymmeniä yksilöitä. Sinisiipisirkkaesiintymän havaitsi museomestari Jaakko Kullberg Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Sinisiipisirkka on viimeisimmässä uhanalaiskatsauksessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi, mikä tarkoittaa, että lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää.

Sinisiipisirkka on avoimien rantahietikoiden ja arojen laji, joka suosii erityisesti hietikoiden paahteisia osia, joissa on myös karkeampaa soraa, ja joissa sirkan etusiipien suojaväri antaa erinomaisen suojan. Laji on aktiivinen ja helposti havaittavissa vain auringonpaisteella, jolloin se häirittäessä pyrähtää herkästi lentoon ja paljastaa vaaleansiniset takasiipensä. Sinisiipisirkka on erittäin nopea ja ketterä lentäjä, toisin kuin suurin osa muista heinäsirkoistamme, ja se voi lämpimällä säällä lentää pitkiä matkoja.

Tehtyjen kartoitusten perusteella alueen jälkihoitosuunnitelmaa on päivitetty sinisiipisirkka huomioiden. Alueelle tullaan jättämään avoimia hietikkoalueita. Lisäksi läheisiä Rudus Oy:n kiviainesten ottoalueita tullaan seuraamaan, jotta havaittaisiin lajin mahdollinen leviäminen uusille alueille.