Oulunsalon entinen kivenottoalue kukkii ensi keväänä värikkäänä niittynä. Alueen maisemointi aloitettiin vuonna 2020 Villi vyöhyke ry:n kanssa ja työn tulokset näkyvät jo. Monen, alueellisesti uhanalaisen kasvin kasvustot ovat alueella vahvat ja erilaisista luonnonhoidon kokeiluista on saatu tuloksia.
Rudus on tehnyt Villi vyöhyke -yhdistyksen kanssa jo vuosia yhteistyötä oman LUMO-ohjelmansa puitteissa. Oulunsalon projekti oli luontevaa jatkoa hyvälle toimintamallille. Viisi vuotta sitten aloitettu projekti on käytännössä saatu lähes päätökseen.
– Luonnon prosessit ovat kuitenkin hitaita, joten alue tulee muuttumaan ja toivottavasti monipuolistumaan vielä vuosien myötä, toteaa luonnonhoitaja Jukka Timonen Villi vyöhykkeestä.
Kuva: Villi vyöhyke -yhdistyksen Jukka Timonen hietalituruohon kukintojen äärellä.
Rudus lopetti kiviainestoiminnan Oulunsalossa pääosin jo ennen vuotta 2020, ja kokonaisuudessaan noin 25 hehtaarin kokoiselle alueelle tehtiin LUMO-ohjelmaan perustuva maisemointisuunnitelma. Aluetta oli jo aikaisemmin, ottotoiminnan ollessa vielä käynnissä, maisemoitu muun muassa reunaluiskia muokkaamalla.
Tehdyn suunnitelman lähtökohtana oli kylvää ja istuttaa alueelle harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja, jotka esiintyvät niin Pohjois-Suomessa kuin Oulunsalon lähialueilla. Alueelle ei istutettu puita, vaan tavoitteena oli luoda avoin paahdealue.
– Avoimet paahdealueet ovat nykyisin aika harvinaisia luontotyyppejä. Ne ovat kuitenkin tärkeitä, koska ne tarjoavat hyvän elinympäristön monille uhanalaisille lajeille. Vaikka kivenottoalue on ollut aikanaan ihmisen tuottamaa ympäristöä, se voidaan maisemoinnilla ottaa taas mukaan turvaamaan luonnon monimuotoisuutta, Jukka Timonen toteaa.
Avoimet paahdealueet tarjoavat hyvän elinympäristön monille uhanalaisille lajeille.
Siemenpankista hyötyä muuallekin
Oulunsalon kivenottoalueen eli kansanomaisesti sanottuna soramontun maisemoinnin käytännön työt aloitettiin syksyllä 2020 istutuksilla ja kylvöillä. Taimina istutettiin muun muassa jäkkiä, kissankäpälää, kangasajuruohoa, pulskaneilikkaa ja tataarikohokkia. Siemeninä alueelle on kylvetty mm. hietalituruohoa, puna-ailakkia ja siropajua.
Kaikki kasvilajistot ovat paikallisia, ja niiden siemeniä sekä taimia on niukasti saatavilla. Siksi Oulunsalon projektin yhtenä tavoitteena oli luoda siemenpankki. Pankkiin kerätään alueelta siemeniä, joita voidaan hyödyntää muissa Ruduksen maisemointihankkeissa.
– Harvinaisten ketokasvien siemeniä kerätään kuitenkin maltillisesti, jotta esiintymä säilyy, Timonen huomauttaa.
Kasvilajit istutettiin ja kylvettiin paikoille, joissa niillä on mahdollisimman hyvät edellytykset lisääntyä ja muodostaa uusia kasvustoja. Aikanaan kasvit houkuttelevat paikalle myös niitä hyödyntäviä hyönteislajeja.
Kuva: Kaadetuista, nuorista männyistä rakennettiin hyönteishotelli.
Kuva: Oulunsalon entinen kivenottoalue on nyt keväisin värikäs niitty muun muassa maakuntakasvi puna-ailakin ansiosta.
Kuva: Tataarikohokki on luonnonsuojelun kannalta merkittävä laji. Villi vyöhyke kasvatti itse tataarikohokkeja Oulun rata-alueelta keräämistään siemenistä ja istutti kasvia alueelle vuosina 2021 ja 2022.
Kuva: Kissankäpälä on monen uhanalaisen hyönteisen ravintokasvi.
Kuva: Pulskaneilikka kukkii sorakuopan paahteisessa rinteessä ja tuottaa siemeniä siemenpankkiin, josta niitä voidaan viedä muihin maisemointihankkeisiin.
Estetiikkaa ympäristön näkökulmalla
Oulunsalon alueen maisemointisuunnittelusta vastasi Villi vyöhykkeen monialainen tiimi vetäjänään toiminnanjohtaja Jere Nieminen. Yhtenä tiimin jäsenenä oli Marjo-Riikka Stenius, koulutukseltaan humanististen tieteiden maisteri ja kuvataiteilija. Hän työskentelee kesäkuukausina Villi vyöhyke -yhdistyksen luonnonhoitajana Oulussa ja Meri-Lapissa. Stenius on kiinnostunut ympäristötaiteesta, jossa otetaan huomioon estetiikan lisäksi myös ympäristönäkökulmia ja -vaikutuksia.
Siemenpankkia voidaan hyödyntää muissa Ruduksen maisemointihankkeissa.
– ”Elävä kasvitaide” kuvaa terminä aika hyvin sitä, mitä olemme Oulunsalon projektissa tehneet, Stenius sanoo.
– Yksi teoksista on Welcome to Earth - 138 seed circles, jossa teimme kylvökokeiluja avoimelle kentälle 138:n ympyrän muotoon. Ideana oli luoda avoimesta karusta kentästä hetkeksi visuaalisesti mielenkiintoisempi alue, ja pienillä toimenpiteillä helpottaa niityn kehittymistä todella tuulisella alueella.
– Lisäksi olen taiteilijana päässyt vaikuttamaan mm. kylvö- ja istutusalojen muotoihin. Olemme kokeellisesti kylväneet erilaisia käytäviä ja polkuja, joissa olen ottanut huomioon kasvien värimaailmaa.
Kuva: 138 ympyränmuotoista kylvökokeilua muodostaa taideteoksen.
Kuva: Marjo-Riikka Stenius istuttaa alueelle merinätkelmiä. Se on merenrantojen kasvi, eikä juurikaan kasva mantereen puolella. Kauniille ja näyttävälle kasville perustettiin Oulunsaloon kokeilualue.
Rohkeasti etulinjassa
Villi vyöhyke ry on vuonna 2013 Tampereella perustettu luonnonsuojeluyhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on toteuttaa, kokeilla ja kehittää uudenlaisia luonnonsuojelu- ja hoitokäytäntöjä. Oulunsalon projekti on tästä hyvä esimerkki.
– Rudus lähti Oulunsalossakin hyvin ennakkoluulottomasti mukaan soramontun maisemointiin, vaikka biodiversiteetin turvaaminen ei ollut silloin vielä kovin yleistä. Olemme saaneet Oulusalossa tehdä monenlaisia luonnonhoidon kokeiluja, Jukka Timonen kiittää.
Yksi tällainen toimenpide on paikalle tuodut isommat lahopuut, jotka estävät hieman tuulta ja siementen liikkumista kentällä. Näin se sitoo maaperää, ja toimii myös pesänä eri lajeille.
Olemme saaneet Oulusalossa tehdä monenlaisia luonnonhoidon kokeiluja.
Eri kasvien menestymistä seurataan tarkasti. Istutetut taimet ja kylvetyt siemenet on merkitty kasvilajeittain suunnitelman kartalle, josta tiedot siirretään paikkatietojärjestelmään.
– Pystymme seuraamaan, mitä lajeja on kokeiltu ja miten ne ovat lähteneet kasvamaan. Kaikki ei kuitenkaan ole kiinni pelkästään kasveista, vaan ulkoisiakin tekijöitä on yllättävän paljon, Timonen sanoo.
Hän kertoo hyvän esimerkin:
– Alueen läheisyyteen perustettiin peurojen ruokintapaikka, ja viime kesänä peuroille parhaiten maistuvat kasvit oli lähes syöty. Yksi näistä oli merinätkelmä. Sillä on kuitenkin aika pitkät juuret eli parin vuoden päästä tiedetään, selvisivätkö taimet.
Lisätietoja:
Rudus Oy
Ympäristöasiantuntija Ilkka Ojalehto
020 447 4006, ilkka.ojalehto(at)rudus.fi
Villi vyöhyke ry
Luonnonhoitaja Jukka Timonen
044 577 9169, jukka.timonen(at)villivyohyke.fi
TUTUSTU LISÄÄ:
Teksti: Leena-Kaisa Simola
Kuvat: Villi vyöhyke ry