Tullaan tutuksi: betoniaseman hoitaja Miia Joona

– Ennen mie luulin, että betoni syntyy nappia painamalla, mutta eihän se ihan niin olekaan, rovaniemeläinen Miia Joona nauraa. Valmisbetonin tekeminen on nyt tullut tutuksi Ruduksen Kittilän betoniasemalla. Monen toimen Miia ajaa myös toisinaan betonikuormia kaivoksen uumeniin.

Miia Joona liittyy mukaan teams-haastatteluun kotonaan Rovaniemellä. Menossa on viiden päivän vapaa töistä ja sen jälkeen on taas viiden työpäivän putki Kittilän betoniaseman hoitajana.

Kuvat (yllä): Ruduksen Kittilän betoniaseman hoitaja Miia Joona.

Miia on suorittanut ammattikoulussa yhdistelmäajoneuvonkuljettajan logistiikan perustutkinnon eli kansan kiellä hän on rekkakuski.
– Ajattelin ensin suorittaa sen ja myöhemmin lähihoitajan tutkinnon, mutta sitä ei koskaan tullut tehtyä.
– Mie olin ajamassa aura-autoa viime vuoden alussa, kun yksi tuttu Ruduksen alihankkija vinkkasi, että Kittilässä tarvitaan kuorma-autokortin omaavaa työntekijää ja monipuolista työtä olisi tarjolla. Minähän soitin ja tässä ollaan!

Betoniaseman hoitajana Miia toimii niin myllärinä, laboranttina, kuljettajana kuin pihahoitajanakin.
– Etukäteen tiesin kyllä Ruduksesta jotain, mutta myllärin ja laborantin hommista en mitään. Töiden monipuolisuus olikin aikamoinen yllätys. Uutta asiaa piti sisäistää paljon, mutta työtoverit opettivat hyvin ja pikkuhiljaa pääsin kärryille. Kaikestahan selviää, kun on nokkela, Miia sanoo.

Kuva (yllä): Miia sanoo yllättyneensä, miten monipuolinen toimenkuva betoniaseman hoitajalla on. Nyt vaihteeksi sisätöissä työpöydän ja näyttöjen äärellä.

Kittilässä sijaitsee kanadalaisen Agnico Eaglen omistama, Euroopan suurin kultakaivos. Tytäryhtiö Agnico Eagle Finland Oy aloitti kaivostoiminnan Kittilässä vuonna 2008. Rudus on toimittanut kaivosten louhinnassa tarvittavan ruiskubetonin kahdeksan vuoden ajan tehdasalueella sijaitsevalta betoniasemaltaan, jonka koko tuotanto menee kaivosalueella toimivien urakoitsijoiden tarpeisiin.
– Tehtaan porttien ulkopuolelle emme betonia toimita eli Kittilän alueen muut betonitilaukset hoidetaan Rovaniemeltä, Miia selventää.

Betoniasemalla tehdään myös töitä kaivoksen rytmin mukaan.
– Asema on toiminnassa periaatteessa vuorokauden ympäri. Maan alla louhitaan räjäyttämällä aamuisin sekä iltaisin kuuden ja seitsemän välillä. Kun savut hälvenee, päästään taas ajamaan ruiskubetonia kuiluun.

Kuva (yllä): Miialla on rekkakuskin koulutus eli hän voi tarvittaessa ajaa betoniauton maan alaiseen kaivokseen. – Tarkka koulutus toki annettiin ensin ja työturvallisuuden asiat ovat ihan huipussaan.

Jos betonia tarvitaan kerralla paljon, Miiakin tarttuu aliurakoitsijan betoniauton rattiin ja ajaa kuorman tunneliin.
– Aluksi oli tietysti tarkka koulutus siitä, kuinka tunneliin ajetaan. Ensin tuntui kovin ahtaalta, mutta nyt siihenkin on jo tottunut, Miia sanoo.
– Työturvallisuus on tietysti ihan huipussaan. Olen sen sisäistänyt jo niin, että iskän luona traktoria ajaessani etsin kypärää päähäni.

Miian työvuoro on joko 6.30-16.30 tai 18.30-04.30. – Noin virallisesti, mutta aina joustetaan tarpeen mukaan. Valuajathan ovat aina arvioita ja niiden mukaan mennään.

Kuva (yllä): Miia kehuu niin työtovereitaan kuin esimiestään, tehdaspäällikkö Pentti Sipilää.
– Kun meidän työrytmissä ollaan useampi päivä pois työmaalta, ehtii työympäristökin muuttua sinä aikana. Töitä pitää valmistella myös tulevalle vuorolle, jotta kaikki tietää aina, missä mennään, Miia sanoo.

Työmatkan pituus on melko tarkkaan 200 kilometriä. Viiden päivän työrupeaman aikana Miia yöpyykin Kittilässä Ruduksen järjestämässä asunnossa.
– Kittilässä nukun todella hyvin ja paljon, koska työssä käymisen lisäksi ei ole juuri muuta tekemistä. Kotona Rovaniemellä en varmaan malttaisi. Työ on ajoittain raskasta, mutta pidän kuntoani yllä lenkkeilemällä. Kesällä yöttömän yön aikaan yövuorojakin on mukavampi tehdä, kun on pirteämpi olo.

Miian mukaan viiden työpäivän aikana pitää valmistella töitä myös seuraavan vuoron tekijöille.
– Kaivos pyörii koko ajan. Kun on ollut viisi päivää pois asemalta, työympäristö onkin muuttunut sinä aikana ja täytyy tietää, missä mennään ja mitä ryhtyy tekemään. Onneksi minulla on hyvä työpari.

Miia antaa kiitokset myös esimiehelleen, tehdaspäällikkö Pentti Sipilälle.
– Tämä homma vaatii hyviä hermoja ja huumoria, Pentillä on molempia. Hän osaa organisoida asiat ja luottaa siihen, että me osaamme työmme ja toimii reilusti.

Miia on kiinnostunut laborantin tehtävistä, mutta myllärin koulutus puuttuu vielä.
– Siihen vaaditaan ensin vuoden työkokemus. Kun viime tammikuussa otettiin uusia opiskelijoita, minulla ei vielä ihan ollut ensimmäinen vuosi Ruduksella täysi.

Kuvassa (yllä): Miia Joona kotikaupunkinsa Rovaniemen maisemissa. Työmatkaa Ruduksen Kittilän betoniasemalle kertyy 200 kilometriä. Pitkiä työvuoroja tehdään viitenä päivänä peräkkäin ja silloin Miia yöpyy Kittilässä. – Mutta kotiin ajan heti yövuoronkin jälkeen!

Kesäloma koittaa elokuussa.
– Itse niin toivoin. Jospa koronarajoitukset silloin jo hellittäisi ja pääsisi tekemäänkin jotain. Kesäisin veneillään ja niinhän kyllä saa tehdä.

Hän asuu paritalossa avopuolisonsa kanssa ja joskus pariskunta kohtaa työpäivänkin aikana, ”hellu” kun on betoniauton kuljettajana eräällä alan aliurakoitsijalla.
Miia lähettää kaikille terveisiä:
– Vähän laimeasti sanottu, mutta koittakaa jaksaa!

Teksti: Leena-Kaisa Simola
Kuvat: Kaisa Sirén, kuvat Ruduksen Rovaniemen betoniasemalta