Mielenkiintoinen työ kävi terapiasta

Tullaan tutuiksi: Laatupäällikkö Stina Blomqvist-Nuutinen

Stina Blomqvist-Nuutisella oli elämässään paha paikka, kun hevonen heitti selästä. Stina taisteli läpi pitkän kuntoutuksen. – Silloin työpäivät Ruduksella kävivät terapiasta.

– Laatu tuli ja vei mennessään, Stina Blomqvist-Nuutinen kuvaa työtään Länsi-Suomen valmisbetonin ja kiviainesten laatupäällikkönä.
Stinan toimipaikka on Turussa Akselintien valmisbetoniasemalla ja toimenkuvan laajuutta kuvaa apposen auki levitetyt käsivarret.
– Työni on kuralapio-hommista siistiin konttorityöhön, ja se tekeekin siitä mielenkiintoisen.
Stina on syntyisin Naantalista, asuu nyt Askaisissa ja käy töissä Turussa.
– Onneksi tänne suureen maailmaan ei ole juuri asiaa, hän tuumasi elokuussa Helsingissä. Silloin oli hyvä syy tulla pääkonttorille: Stina sai ansiomerkin, kun 20 vuotta Ruduksella oli tullut täyteen.
– Nopeasti nämä ovat menneet, seuraavat 20 vuotta edessä, hän nauraa.

Kuva (oik.): – Edelleen on kiva mennä aamulla töihin, laatupäällikkö Stina Blomqvist-Nuutinen sanoo. Hänelle tuli viime vuonna täyteen 20 vuotta Ruduksella.

Stina aloitti nuorena naisena kartoittajan opinnot Hämeenlinnassa. Se ei kuitenkaan oikein maistunut.
– Mietin, miten saisin pari virallista vapaapäivää. Menin silloisen Turun teknillisen oppilaitoksen pääsykokeisiin tie- ja vesipuolen rakennusmestarin koulutukseen. Pääsin sisään!
Stina ei ole luovuttajatyyppi: hän suoritti kartturin opinnot loppuun ennen kolmevuotista uutta tutkintoa.
– Teku tuntui omalta ja mielekkäältä. Työharjoittelut ja lopputyön tein silloisella Tielaitoksella. Silloin laatuasiat tulivat mukaan työhöni.

Vuonna 1996 Stina pääsi kesätöihin silloisen Lohja Ruduksen betonilaboratorioon. Kesätyöt venähtivät syksyn puolelle, kun Inkoosta alettiin toimittaa raidesepeliä Viroon. Tarve oli suuri, kun Viro alkoi parantaa rautatieverkostoaan.
– Sepeliä toimitettiin 50 000 tonnia. Virolaiset opettivat, että ei ole työaikoja. Laivat liikkuivat sunnuntaisinkin.
Kun projekti oli ohi, Stina oli talven kotona. Keväällä alkoivat taas kesätyöt valmisbetonin ja kiviaineksen kanssa. Sekin kesätyö päättyi syksyllä.
– Päätin kesällä 1998, että jos nyt ei vakinaisteta, haen hommia muualta.
Sitä Stinan ei tarvinnut tehdä.
Stinan työuran yksi haastavimmista tehtävistä tuli eteen 2003.
– Olin äitiyslomalla, kun minut pyydettiin Inkooseen. Kiviaineksille oli annettu CE-standardit ja Inspecta teki alkutarkastuksia. Standardit olivat englanninkielisiä, vaaksan paksuisia opuksia. Päätin, että jos tästä selviän, niin sitten selviän mistä vaan.
Ensimmäinen CE-merkinnän alkutarkastus suoritettiin keväällä 2003.

Stina sanoo, että viimeisen 20 vuoden aikana hänenkin toimenkuvansa on muuttunut paljon.
– Työturvallisuus etenkin. Aikoinaan mentiin kesällä työmaalle shortseissa, teepaidassa ja sandaaleissa. Muistan, miten kerran olin mukana porukassa ainoana ihmisenä kypärä päässä. Melkein vähän hävetti. Kun päästiin autoille ja riisuin kypärän, sen käyttö tuntuikin hyvältä asialta.
– Laadunvalvonnassa ovat standardit ja viranomaisten vaatimukset lisääntyneet paljon. Asiakkaatkin osaavat vaatia laadunvalvontaa, mikä on vain hyvä asia.
– Automatiikka on lisääntynyt. Esimerkiksi betonin puristuskappaleet tehtiin ennen käsin vääntämällä, nyt painetaan nappia.
Laadunvalvonta on käynyt konkreettisesti raskaammaksi.
– Valmisbetonin laadunvalvonnassa on koekappaleet muutettu lieriöihin. Kappaleen paino on noussut kahdeksasta kilosta 23 kiloon.

Stinan ollessa kolmevuotias äiti vei hänet ponitalleille. Hevoshulluus iski heti. Nyt Stinalla on kaksi hevosta ja yksi poni.
Toinen hevonen, 20-vuotias suomenhevonen Pojan Tiina tuli Stinalle ”murskemieheltä perintönä”.
– Hän tiesi minun pitävän hevosista. Kun hänen piti luopua Pojan Tiinasta, hän ajoi Kauhajoelta Askaisiin ja jätti hevosen pihallemme.
Toinen hevonen Stella Salire on Stinan oma kasvatti. Hevosen nimi on latinaa ja tarkoittaa suomeksi tähtihyppyä. Kerran hevonen hyppäsikin pahan kerran.
– Kolme vuotta sitten olimme ratsastamassa ja yhtäkkiä hevonen nousi pystyyn. Minä en ehtinyt hypätä satulasta, vaan jäin hevosen alle. Kroppa oli täynnä sisäisiä verenvuotoja ja lähimuistista hävisi paljon tapahtumia.
Stinan pitkä kuntoutus alkaa olla nyt ohi ja muistikin palautui ennalleen.
– Kuntoutuksen aikana työ oli parasta terapiaa. Töissä kun on lähes aina hauskaa.
– Nyt ratsastetaan ja laukataan Stella Saliren kanssa niin kuin ennenkin.
Stinan perheeseen kuuluu aviomies ja 16-vuotias poika. Koti on Louhisaaren kartanon naapurissa. Kartano tunnetaan paitsi marsalkka Mannerheimin syntymäkotina myös kummituksestaan.
– Kun illan hämyssä laukkaa kohti kartanoa, siinä alkaa kyllä mielikuvituskin laukata.
Stinalla on myös neljä koiraa: kaksi cockerspanielia ja kaksi chihuahuata. Aikaa jää vielä toimia Pelastakaa Lapset ry:n tukiperheenä.
– Joskus toivoisi, että päivässä olisi enemmän tunteja.

Kuva (yllä): Stina Blomqvist-Nuutinen ja Stella Salire -ratsu, joka heitti Stinan kerran selästään.
– Pitkän kuntoutuksen aikana työ oli parasta terapiaa. Töissä kun on lähes aina hauskaa.

Stina sanoo 20 Rudus-vuoden aikana olleen parasta se, että on saanut olla töissä.
– Vaikka on ollut huonoja ja hyviä päiviä ja rakennusalalla vaihtelevia suhdanteita, edelleen on kiva mennä aamulla töihin. Minut on otettu naisena hyvin vastaan ja miehinen porukka on opettanut luovimaan hurtissakin huumorissa.
– Kyllä on hyvä tunne, kun betonin suhteutuksen saa onnistumaan! Teen itse myös paljon laadunvalvontaa ja seulon myös kiviä.
Ruduksella on aluekohtaisia laatupäälliköitä sekä lukuisia laatuinsinöörejä ja laborantteja.
– Satakunnassa on myös nainen laatuinsinöörinä eli Pirjo Lahtinen. Naiset vaan rohkeasti tälle alalle. Kyllä me pystymme ja jaksamme!