Moni on saattanut hätkähtää nähtyään mediassa otsikoita hiekan loppumisesta. Kyse ei ole varsinaisesti siitä, että hiekka olisi kirjaimellisesti loppumassa. Kaikki maailmasta löytyvä hiekka ei kuitenkaan sovellu teollisuuskäyttöön. Vuonna 2014 YK raportoi, että hiekkaa louhitaan huomattavasti nopeampaan tahtiin kuin se uusiutuu. Louhiminen kasvaa eksponentiaalisesti Aasian kiihtyvän talouskasvun myötä, raportissa todetaan.
Globaalisti ongelma onkin todellinen, mutta meillä Suomessa asiat ovat toisin. Meillä ei ole syytä olla huolissaan siitä, että hiekkaa käytetään yhteiskunnan rakennusaineena ja kansalaisten elinolosuhteiden parantajana. Meillä hiekkaa kuten muitakin luonnonvaroja käytetään vastuullisesti, kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja hyvin luvanvaraisesti – toisin kuin joissakin kehittyvissä maissa, joissa hiekkaa ”hankitaan” jopa ryöstämällä.
Rakennusprojektissa syntyvä louhe voidaan hyödyntää toisaalla eli saadaan tavallaan kaksinkertainen hyöty.
Suomessa on noin 6 000 soranottoaluetta eli laskennallisesti pari joka kunnassa. Hiekan saanti on hyvin turvattu palvelu, mutta myös luvanvaraista ja tarkoin valvottua. Soran-, hiekan- ja kallioainesten käytöstä raportoidaan vuosittain. Sekä rakennusala että viranomaiset ovat hyvin tietoisia siitä, miten paljon ja mihin kiviaineksia käytetään.
Meillä on Suomen soraharjuissa mittavat hiekkavarannot, mutta sen lisäksi on mahdollista käyttää sekä talon- että infrarakentamisessa hiekan sijasta muitakin materiaaleja – niin neitseellisiä kuin kierrätettyjä. Betoniahan on Suomessa kierrätetty jo yli 20 vuotta.
Suomessa hiekkaa käytetään rakentamisessa lähinnä betonin valmistukseen, jolloin sen jalostusaste on korkea. Infrarakentamisessa käytettävästä kiviaineksesta noin 80 prosenttia on kalliomursketta. Suomessa on kallioita yleensä hyvin lähellä rakennustyömaita eli kuljetusmatkat ovat suhteellisen lyhyitä ja ympäristöä säästäviä.
Toisaalta monissa rakennusprojekteissa kuten tunneleissa, puhdistamoissa ja ratahankkeissa louhitaan kalliota pois rakentamisen tieltä. Tästä syntyvä louhe voidaan hyödyntää muissa projekteissa eli saadaan tavallaan kaksinkertainen hyöty.
Hiekan saanti on hyvin turvattu palvelu, mutta myös luvanvaraista ja tarkoin valvottua.
Ruduksella aloitettiin pari vuotta sitten kokeilu, miten kalliolouheesta voidaan tuottaa ”konehiekkaa”. Kun murskeen hiekkamainen osio käsitellään paremmilla seulakalustoilla, joissa on mukana kubisaattori ja ilmaluokitin, saadaan hyvää soraa betonin valmistukseen. Kokeilu oli hyvin onnistunut eli konehiekan teko on nyt normaalia arkipäivää. Työteknisesti kalliosta voidaan tuottaa juuri sellaista soraa, jota tietyntyyppisen betonin valmistuksessa tarvitaan.
Suomi on hiekan ja kiviainesten suhteen hyvin omavarainen. Kiviaineksia riittäisi myös vientiin nykyistä paljon enemmän. Tällä hetkellä kiviaineksia viedään Suomesta lähinnä Viroon ja Baltian maihin, joiden oma kiviaines on hyvin pehmeää. Ehkä pitäisikin uskaltaa tehdä louhoksia lähelle meren rantaa, jolloin kiviainesten merikuljetukset olisivat helpompia. Näin toimitaan esimerkiksi Norjassa, josta kiviaineksia viedään runsaasti kansainvälisille markkinoille.
Vastuullisuus on yksi Ruduksen toiminnan kattavista arvoista. Se merkitsee käytännössä myös pyrkimystä niin täydelliseen resurssitehokkuuteen kuin mahdollista. Kaikkea teollista toimintaa kehitetään tähän suuntaan. Resurssitehokkuus on myös taloudellista tehokkuutta. Ruduksella kehitetään tätäkin yhtälöä jatkuvasti. Vastuullisuus ja kehitystyö eivät ole projekteihin liittyvää toimintaa, vaan jatkuvaa, arkista työtä.