Kurikan betonituotetehtaan yksikön päällikkö Tapio Ojanperä jää eläkkeelle kesäkuun alusta. – Ovet eivät pauku, päinvastoin, ne voivat jäädä vähän raolleenkin. Mutta perhe ja siviilielämä ovat kuitenkin minulle kaikkein tärkeimmät – työelämää yhtään väheksymättä.
Toukokuun alkupuolella Tapio ”Tapsa” Ojanperän äänensävystä jo pystyi päättelemään, että kasvoillaan on leveä hymy.
– Kiitos, hyvää kuuluu ja siviilielämässä pyyhkii hyvin. En ole enää yksinkertainen paappa, kun toissapäivänä syntyi toinen lapsenlapsi!
Kuva: Tapsa Ojanperä on tehnyt töitä Kurikan betonitehtaan tontilla jo vuodesta 1988. Rudus on ollut työnantajana vuodesta 2000 ja kesäkuussa on aika siirtyä eläkkeelle. – Olen erittäin tyytyväinen Kurikan tilanteeseen, kun olen jäämässä sivuun. Tänne jää osaava ammattihenkilöstö.
– Ystävyys työtovereiden kanssa jatkuu toukokuun jälkeenkin, Tapsa tuumii.
Kurikassa syntyneestä Tapsasta tuli betonimies verenperintönä: hänen isänsä toimi aikoinaan timpurina betonitehtaalla, joka sijaitsi nykyisen Ruduksen tehtaan tontilla. Kurikan betonitehtaalla onkin pitkät perinteet. Tehdas tunnettiin alun perin Betoni-Nummen nimellä. Sen perustivat 1949 kuusi Nummen veljestä ja neljän siskon miehet.
– Kyllähän täällä on vieläkin ”Nummen henki”, mikä näkyy tekemisen meininkinä.
Kurikassa syntyneestä Tapsasta tuli betonimies verenperintönä.
Tekninen ala kiinnosti Tapsaa, joten armeijan jälkeen opinnot ja työt veivät ”ikävä kyllä” Tampereelle ja Helsinkiin. Ensimmäinen työpaikka oli Erkki Juvan suunnittelutoimisto.
– Silloin rakennettiin Kostamusta ja minäkin kävin pari kertaa paikan päällä. Aina oli hyvä tunne, kun sai kääntää auton keulan kotia kohti. Ja se pätee edelleen.
Kuva: Tapio Iisakki ja Kasperi Eemi Iisakki ottavat vastaan uutta vuotta 2021.
Tapsan vaimo on kotoisin Kauhajoelta ja perheen kaksi vanhinta poikaa syntyi Jorvissa. Kolmas aikanaan Seinäjoella.
– Palasin juurilleni Kurikkaan vuonna 1988. Silloin aloitin työt tällä tontilla tarjouslaskijana. Kun 90-luvun alussa iski lama, olin hetken kotona lasten kanssa ja opin tekemään ruokaa – muun muassa kastiketta.
Tennarit kattoon?
Tapsa vakinaistettiin Rudukselle Kurikan tuotantopäälliköksi vuoden 2000 alusta. Vuodesta 2011 hän on toiminut yksikön päällikkönä.
– Yleismies Jantunenhan minä olen. Riippuu vähän siitä, kuka soittaa, nostanko tennarit kattoon vai pidänkö jalat pöydän alla, Tapsa myhäilee.
Kurikan tehtaan tuotanto on viime vuosina kasvanut ja laajentunut voimakkaasti. Kunnallisteknisten ja infratuotteiden rinnalle ovat tulleet julkisivu- ja vaativat erikoiselementit ja tehtaasta on tullut ”betonielementtien tavaratalo”. Henkilömääräkin on kahdessa vuosikymmenessä lähes viisinkertaistunut.
– Nyt meitä on täällä 55 ammatti- ja seitsemän toimihenkilöä, Tapsa sanoo.
Kurikan tehtaasta on tullut ”betonielementtien tavaratalo”.
Tapsa puhutteleekin henkilöstöään aina ammattimiehinä – niin edessä kuin takana.
– Kai se asenne tulee kotoa. Meitä oli kuusi sisarusta, isä betonityöntekijä ja äiti kotona pienellä maatilalla. Työtä arvostettiin ja se pyrittiin aina tekemään mahdollisimman hyvin. Niin nyt tehtaallakin kaikki elementit valmistetaan kuin itselle tehtäisiin. Meidän pitää kehdata sanoa, nootta moomma tehny ne.
Kuva: Tapsa ja Ylämaan terrieri Viivi Kauhajoen maisemissa koronakesänä 2020.
Mitä kesä tuo tullessaan?
– Maalausurakan ja puutarhatöitä, Tapsa vastaa. Mutta ei lista siihen lopu, sillä Tapsa on aktiivisesti mukana monissa toimissa. Harrastuksiin kuuluvat muun muassa ikämiesjääkiekko, kössi ja Lions Club. – Mutta politiikassa en ole mukana, Tapsa tähdentää.
Kurikan Ryhti järjestää kesäisin pallokoulua alta kymmenvuotiaille lapsille.
– Siinä on liikunnan riemua leikin varjolla. Kaikilla on hauskaa tasosta riippumatta. Ja monesti siellä myös huomaa, mikä elämässä on tärkeää. Kyllä pallo jää paikalleen, kun lentokone lentää yli ja pitää nostaa katse taivaalle, Tapsa nauraa.
Ylämaan terrieri Viivi on myös tärkeää ja mieluisaa lenkkiseuraa. Mutta nyt Tapsa saa ottaa ihan uuden roolin kahden lapsenlapsen paappana. Vanhempi Kasperi on puolitoistavuotias ja nuorempi muutaman viikon.
– Kyllä aikani varmasti kuluu!
Pitäkää huolta itsestänne
Tapsa sanoo jättävänsä paikkansa luottavaisin mielin seuraajalleen.
– Olen erittäin tyytyväinen Kurikan tilanteeseen, kun olen jäämässä sivuun. Tänne jää osaava ammattihenkilöstö ja asioita ei tarvitse yksin miettiä. Aina saa apua. Rudus on yrityksenäkin nyt hyvissä käsissä.
– Kiitos työtovereille ystävyydestä, joka jatkuu toukokuun jälkeenkin. ERP työllistää kollegoita ja toivon heille jaksamista. Kiireinen kesä tulossa. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, ettei kukaan jää taakan alle. Moon varma, että selviätte.
– Asiakkuuksissa on hyviä kumppanuussuhteita ja hommat hoituu jatkossakin vähintään yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Satavarmasti.
Ei niin synkkää yötä, ettei uusi aamu koittaisi.
Tapsa pohtii tapahtumia viimeisen 20 vuoden ajalta. Vuonna 2014 oli paha paikka, kun vuokraisäntä tontilla lopetti Kurikassa toimintansa kannattamattomana. – Me jäätiin vähän tyhjän päälle, sillä hyvin lähellä oli meidänkin tehtaamme lopettaminen tai siirtäminen. Onneksi Rudus näki tilanteen mahdollisuutena; ensin saatiin tasopöydät ja sitten töitä. Arvostan sitä, että taistellaan eikä luovuteta.
Tapsalla onkin antaa meille kaikille hyvä neuvo:
– Ei niin synkkää yötä, ettei uusi aamu koittaisi.
Teksti: Leena-Kaisa Simola
Kuvat: Juha Harju ja Tapio Ojanperän kotialbumi