Ulkoportaiden materiaalit ja mahdollisuudet

Portaiden rakentamiseen on olemassa monia eri vaihtoehtoja. Seuraavaan olen koonnut kestäviä ratkaisuja ja valintoja ulkoportaiden materiaaliksi, jotka löytyvät myös Ruduksen valikoimasta. 

Yleisenä huomiona todettakoon, että portaissa turvallisesti liikuttava ja helppokäyttöinen etenemän ja nousun suhde kattamattomissa ulkotiloissa on etenemä 390-420 mm ja nousu 120-130 mm. Myös muita etenemiä ja nousuja näkee paljon, ja osa on varsin uskaliaita mitoitukseltaan. Historiallisissa rakenteissa näkee reiluja nousuja ja se on aivan ymmärrettävää, mutta vaihtelevuutta löytyy myös uudemmissa toteutuksissa. Syynä soveltamiseen lienee alkujaan liian pieni portaille varattu tila. Toteutusvaiheessa säädetään etenemää lyhemmäksi ja nousu voi kasvaa. Suunnittelun lähtötiedot ja työmaan tilanne eivät kohtaa, ja joudutaan säätämään.

Turvallinen liikkuminen portaissa on tärkein asia, jota porrasrakenteella tavoitellaan, eikä tästä pitäisi tinkiä missään olosuhteissa. Ympäristöministeriön asetuksessa ja Suomen rakentamismääräyskokoelmassa todetaan ulkoportaiden mitoituksesta seuraavaa: ”Katettujen tai lämmitettyjen ulkoportaiden etenemän on oltava vähintään 320 millimetriä, ja nousu saa olla enintään 160 millimetriä. Kattamattomien ja lämmittämättömien ulkoportaiden etenemän on oltava vähintään 390 millimetriä, ja nousu saa olla enintään 130 millimetriä.”

Porrasrakenteisiin olennaisena osana liittyy portaan sovittaminen ympäröiviin rakenteisiin ja pinnanmuotoihin. Tähän tarvitaan vähintäänkin reisilankkuja, ehkä myös järeämpiä rakenteita. Reisilankkuna voi toimia reunakivet, porraskivi selälleen käännettynä ja korkeammissa rakenteissa voi käyttää vaikkapa erilaisia muurikiviä. Askelmien päädyn ja reisilankun väliin jätetty reilu huoltoura helpottaa askelmapintojen puhtaanapitoa, lumen sekä roskien lakaisemista ja veden poistumista askelmilta.

Askelmien muutaman prosentin kaato auttaa vettä poistumaan tehokkaammin ja jäätävillä keleillä liukkautta ei muodostu aivan niin helposti askelmien pintaan. Liukkauden torjunta suoritetaan hiekoittamalla. Lumityöt tehdään huolellisesti ja riittävän usein, jottei portaisiin muodostu polannetta tiivistyvästä lumesta. Betonirakenteita ei suositella suolattavan ja jään poistaminen huolimattomasti ja voimakkaasti hakkaamalla voi murtaa kivisten askelmien reunoja ja samoin se voi tikkuunnuttaa tai halkaista puisia askelmia. Liukkauden torjunnassa auttaa myös sulanapitojärjestelmä, josta lisätietoa jäljempänä elementtirakenteisen portaan yhteydessä.

Betoni ja kivi ovat pitkäikäisiä, lähes ikuisesti kestäviä porrasmateriaaleja. Paljon liikuttujen portaiden pinta hioutuu sileäksi ja kuluu vuosikymmenten ja satojen aikana, mutta portaat ovat edelleen käyttökelpoiset. Vanhoissa portaissa liikkuessa tulee mieleen, että monetkohan tossut askelmaa ovat kuluttaneet, kun eniten liikutulla kohdalla on voinut pinnasta hioutua pois useampia millejä kovaa materiaalia. Porraskivien etuna on uudelleen asennettavuus. Kivet voidaan nostaa pois ja asentaa uudelleen tai vaikkapa kierrättää uuteen asennuskohteeseen. Kun porraskäyttö päättyy, materiaali voidaan edelleen hyödyntää murskattuna esimerkiksi pohjarakentamiseen. Tavoitteena on, että yhä useammin käytöstä poistunut, puhdas materiaali olisi mahdollista kierrättää takaisin uusien tuotteiden raaka-aineeksi.

Valmiista mittatarkoista kappaleista on helppo rakentaa toimivat portaat. Turvallinen ja helposti liikuttava, tyylikäs ja kestävä porras syntyy porraskivillä. Porraskiviä löytyy useampaa mallia ja pituutta – kaikki ovat käytettävissä samaan tapaan. Askelman etenemää voi säätää limittämällä askelmia päällekkäin. Betonisilla porraskivillä syntyy portaiden etenemän ja nousun mitoituksen ohjeistukset täyttävä, turvallinen ja helposti liikuttava porrasratkaisu. Nousu on 130 mm ja etenemä noin 400 mm.

Graniittisen porraskiven suositeltu asentamistapa on upottaa toinen askelma ensimmäisen taustalle, jolloin askelman nousukorkeutta pystyy säätämään sillä, mihin korkoon askelman asentaa. Luonnonkiviaskelmissa on myös korkeuseroa +/- 4 mm, joten askelmia päällekkäin limittämällä kivien korkeusvaihtelu näkyisi askelman nousun alareunassa vaihtelevana saumana. Graniittiset porraskivet ovat 150 mm korkeita, joten nousukorkeus limittämällä asennettuna olisi julkisten alueiden portaisiin korkeahko, kun taas kotipihoilla on askelmissa totuttu käyttämään jopa reilusti korkeampaakin nousua.

Sekä betonisista että graniittisista porraskivistä löytyy useampia kokoja, joten porrasrakenteeseen on helppo toteuttaa luonteva limitys yhtenäisten, läpi porrasrakenteen jatkuvien yhtenäisten saumojen välttämiskeksi. Graniittiportaita voidaan valmistaa kaarevina kohteen mukaisin mitoin ja yksityiskohdin. Myös betonirakenteiden toteuttaminen mittojen mukaan onnistuu.

Portaita voi rakentaa käyttämällä nousuna reunakiveä ja etenemän voi toteuttaa pihalaatoilla tai -kivillä. Kokonaisuus voi syntyä betoni- tai luonnonkivituotteista tai usein myös päädytään käyttämään molempia yhdessä. Yhdistelmärakenteen etuna on, että askelmien ilmeen saa mukautettua vastaavaksi kuin ympäröivät kiveyspinnat ovat. Joissakin tilanteissa etenemä voi jäädä kiviainestäytöllekin, jos ympäröivät käytäväpinnat ovat vaikkapa kivituhkaa. Reunakiven ja päällystekiven yhdistelmällä voi pelata kontrasteilla, jolloin näkörajoitteistenkin on helpompi havaita nousujen sijainti. Tällä on suuri merkitys etenkin portaita alaspäin liikuttaessa. Nousun ja askelpinnan rajakohta olisi hyvä saada korostetuksi, jotta liikkuminen olisi turvallisempaa. On hyvä pitää mielessä, että etenkin näkörajoitteisen silmissä tummat sävyt painuvat alas ja vaaleat nousevat ylemmäs. Tällä voi olla merkitystä portaissa liikkujan aistimuksiin ja tasapainon säilyttämiseen.

Myös liimattavia reunakiviä voi käyttää portaiden nousuna. Tällöin nousu liimataan alemman askelman etenemäpintaan niin, että kokonaisetenemä on noin 400 mm. Liimakiven kiinnityskohta on säädettävissä portaattomasti, joten halutun etenemän toteuttaminen on helppoa. Porraskäyttöön soveltuu korkeutensa puolesta parhaiten 120 mm korkea liimattavien reunakivien sarja.

Yleisemmin askelmien nousuissa käytetään upotettavia reunakiviä. Näiden käytössä merkittävää on reunakiven korkeus, jotta askelman nousu saadaan upotettua riittävän syvälle, ja että rakenteesta saadaan tukeva ja pitkäikäinen. Askelman nousuksi asennetulla liian matalalla ja huonosti kiinnitetyllä reunakivellä on taipumusta lähteä kaatumaan naamalleen. Jos näin käy, kokonaisuus on heti epäsiistin näköinen ja myös liikkumisen turvallisuus vaarantuu. Huolellinen materiaalivalinta ja laadukas asentaminen on erityisen tärkeää näissä yhdistelmärakenteissa. Yhdistelmärakenteiden selkein etu on joustava muotoiltavuus. Reunakivillä saa tehtyä portaiden nousuista kaarevia kustannustehokkaasti.

Portaita tehdään paljon paikan päällä valamalla ja pinta jätetään raakavalulle tai verhoillaan. Raakavalupinta voi olla hierretty tai vaikkapa harjattu; tällainen pinta on huoleton ja tyylikäs sellaisenaan. Betoni saa näyttää betonilta ja valupinnat ovat voimakkaasti tekemässä uutta tuloaan.

Verhoilemiseen voidaan käyttää betonisia päällysteitä tai luonnonkivilaattoja. Tärkeää on saada hyvä ja pakkasen kestävä tartunta portaiden rungon ja verhousmateriaalin välille. Verhouksen saumaamisen huolellisuus ja sauman tiiviys nousee arvoonsa, jottei rungon ja verhouksen väliin pääse kosteutta, joka jäätyessään ennen pitkää pyrkii irrottamaan verhouksessa käytettyjä kappaleita. Jos raakavalupintaa lähdetään verhoilemaan niin kannattaa harkita myös nousupinnan verhoilemista, jotta kokonaisuudesta tulee yhtäläinen ja huoliteltu.

Verhoiltavaksi ajateltujen portaiden korkotasoon ja verhousmateriaalin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, jotta rakenteesta tulee toimiva. Varastotuotteina löytyvien graniittilaattojen paksuus on alkaen 30 mm ja betonilaattojen paksuus alkaen 50 mm.

Porrastehtaamme voi valmistaa portaat valmiina elementtinä, jotka nostetaan nosturilla asennuspaikalleen ja kiinnitetään. Elementtirakenteisiin portaisiin voidaan asentaa sulanapitokaapelointi tehtaalla ja asennusvaiheessa työmaalla tehdään vain tarvittavat kytkennät verkkoon. Sulanapidon toimintaa ohjaamaan kannattaa laittaa anturi, joka haistelee automaattisesti, milloin on otollinen hetki sulattaa. Kuiva pakkaslumi poistetaan vaikkapa harjaamalla. Sitä ei ole mielekästä sulattaa sähköllä. Kun lämpötila on nollan molemmin puolin ja olosuhteet luovat alttiutta liukkaudelle, niin tällöin lämmitys tulee mukaan automaattisesti ja poistaa liukkauden.