Kiviaineslähettämön Antero Sihvo: Pääasia, että kiviaines liikkuu

Tullaan tutuiksi: toimipisteenhoitaja Antero Sihvo

Kuuleeko Antero?

– Kyllä kuulee, kuittaa Antero Sihvo kiviaineslähettämössä ja antaa ohjeita lastia hakeville kuljettajille.
Antero kuvaa itseään ”kiertolaiseksi”, sillä hän rientää apuun milloin minnekin. – Pääasia, että tavara liikkuu.

Kuva (yllä): Vaa´alla on hetken paussi ja Antero Sihvo pääsee esittelemään oikealla puolella olevaa postilaatikkoa, joka on sijoitettu kuorma-auton ikkunan korkeudelle.
– Kuormakirja tulostuu automaattisesti laatikkoon ja kuljettaja voi napata sen nousematta autosta ellei halua.

Antero Sihvolla tulee ensi vuonna 35 vuotta täyteen Ruduksen palveluksessa. Se kertoo aika paljon.
– Vuonna 1984 oli Pasilassa nykyisen Hartwall Areenan paikalla kiviainesmurskaamo. Menin sinne määräaikaiseen hommaan vaa´an hoitajaksi. Hetken kävin toisen työnantajan leivissä, mutta tulin pian takaisin.

Anteron nykyinen virkanimike on toimipisteenhoitaja, mutta totuus on paljon laveampi.
– Teen vähän kaikkea, Antero sanoo itsekin.
– Hoidan hommia kiviaineslähettämöissä ja kierrätyspisteissä aina, kun jostain joku on poissa. Kaikissa toimipaikoissa on käytössä Apex-vaakaohjelma ja toimin sen käyttäjien tukihenkilönä. Tänäkin aamuna jo annoin puhelimitse neuvoja Talmaan, jossa oli pulmia kuormakirjojen tulostamisessa. Tarvittaessa voin olla vaikka sähkö- ja remonttimiesten apuna, Antero kertoo.

Tätä juttua tehtäessä Antero pitää ohjia käsissään Vantaalla Tuupakan kiviaineslähettämössä – pikainen lähtö tuli tännekin.
– Normipäiviä ei minulla ole, vaan aina tulee yllätyksiä.

Kuva (yllä): Antero Sihvoa tarvittiin tuuraajaksi vaihteeksi Ruduksen Tuupakan kiviaineslähettämössä. – Menen sinne, missä apua tarvitaan.

Lähettämössä Antero touhuaa tietotekniikan ympäröimänä.
– Hommat ovat muuttuneet aika lailla vuosikymmenten myötä. Silloin 35 vuotta sitten kirjattiin ja leimattiin kuormakirjat käsin, vaa´at sentään olivat jo sähköiset. Kun Vuosaaressa aloitettiin betonin vastaanotto ja kierrätys, piti meidän kaikkien opetella ihan uusia asioita ja neuvoa vastaavasti kuorman tuojia.
– Mitään varsinaista ammattikoulua en ole käynyt, vaan olen oppinut työtä tekemällä, Antero pohtii.

Nyt uutta oppia tarvitaan SAP-toiminnanohjausjärjestelmän hallinnassa.
– Iso päivitys vaatii vielä hienosäätöä, mutta asiakkaat pitää hoitaa aina hyvin.
– En minä osaa työelämän ajaltani nostaa esiin mitään yksittäistä, isoa muutosta. Muutoksia tulee niin tasaiseen tahtiin, Antero hymyilee.

Esimerkiksi Tuupakan kiviaineslähettämöstä noudetaan pari tuhatta tonnia kiviainesta päivässä.
Punnituksen jälkeen kuskien ei tarvitse välttämättä tulla toimistoon kuittaamaan kuormakirjaa. Ruduksen kehittämä automaatti printtaa asiakirjat ”postilaatikkoon”, joka on sijoitettu siten, että kuski saa paperit käteensä nousematta autosta.
– Eipähän tarvitse lähteä sateeseen ja pakkaseen, vaan voi istua lämpimässä. Tosin aika moni tulee ihan vaan moikkaamaan toimistolle, kun selän suoristaminen on hyväksi ja samalla voi saada kupin kahvia, Antero sanoo.
– Kuljetuskalustot kehittyvät koko ajan. Laitetaan lisää akseleita, jotta saadaan painavampia kuormia kyytiin. Ennen kasettiperävaunulliseen autoon lastattiin 30 tonnia tavaraa, nyt menee 54 tonnia kuormaan ja auton kokonaispaino saa olla 78 tonnia.

Antero on huomannut muutoksen myös kiviainesten valinnassa.
– Aikaisemmin käytettiin paljon salaojahiekkaa myös talonrakennuksessa. Nyt laitetaan perustuksiin paksummin arvokkaampaa ainesta kuten sepeliä.

Kuva (oik.): – Asiakkaat ovat työni paras puoli, Antero Sihvo sanoo ja palvelutiskin takana onkin asenne kohdallaan.

Antero Sihvo sanoo, että mukavat asiakkaat ovat työn paras puoli.
– Olin kymmenen vuotta konttorihommissa palvelukeskuksessa. Sen jälkeen oli taas mukava palata kentälle ja tavata asiakkaita kasvokkain. Kyllä Etelä-Suomen kuskit ovat tulleet aika tutuiksi, Antero sanoo.
– Minulla on hyvä työpaikka ja mielenkiintoinen työ. Minun ei tarvitse tehdä päivästä toiseen yhtä ja samaa, vaan aina tulee eteen uusia haasteita. Pitää opetella uusia asioita, jotta voi puolestaan opettaa muita.

Asiakkaiden ohella Antero arvostaa esimiehiään.
– Hyvät esimiehet vaativat paljon, mutta antavat myös tukea, palautetta ja kiitosta.

Anteron puheessa vilahtavat sanat ”mie” ja ”sie”.
– Karjalainenhan mie olen, syntyisin Lauritsalasta eli nykyisestä Lappeenrannasta. Ei kai karjalaisuudesta haittaakaan ole, Antero myhäilee.
Ei ole, päinvastoin: rauhallisuus, iloisuus ja palvelualttius istuvat hyvin ”kiertolaisen” toimenkuvaan.

Antero on asunut Helsingin Vuosaaressa jo monta kymmentä vuotta. Sieltä on helppo lähteä Kehä III:sta pitkin kaikkiin Ruduksen pääkaupunkiseudun kiviainestoimipaikoille.
– Avoliitossa olen ollut 30 vuotta eli aika seesteistä sekin on jo.

Kesällä Antero harrastaa kalastusta, joko uistellen Saimaalla tai rinkan kanssa Norjan tuntureilla.
– Se on intohimoni eikä saaliilla ole sinänsä suurta merkitystä.