Naisena miesvaltaisella alalla – mikä saa Sonjan viihtymään Ruduksella?

Kun betoni synnytti kipinän alalle. Kiinnostus alaa ja betonia kohtaan kasvoi kesätöissä laadunvalvonnassa, muistelee Sonja Venäläinen alkutaivaltaan Ruduksessa.

Laadunvalvoja/betonimylläri Sonja Venäläisen kiinnostus rakennusalaa kohtaan heräsi varsin nuorena.
– Olen pienestä asti remppailut kaikkea ukin kanssa, kertoo Sonja taustastaan.

Sonja kertoo, että kiinnostus alaa kohtaa vei hänet opiskelemaan rakennusinsinööriksi ja sitä kautta hän päätyi myös Rudukselle töihin.
– Huomasin koulussa Ruduksen kesätyöilmoituksen ja päätin hakea, kertoo Sonja alkutaipaleestaan Ruduksessa.

Kiinnostus alaa ja betonia kohtaan kasvoi kesätöissä laadunvalvonnassa, muistelee Sonja alkutaivaltaan Ruduksessa.
– Olen kiinnostunut rakennustyömaiden toiminnasta ja on ollut mukavaa oppia siitä lisää, listaa Sonja syitä alalla viihtymiseen.

Sonja kertoo, että hän on viihtynyt Ruduksella erityisen hyvin siksi, että työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa.
– Nautin työstäni. Saan melko vapaasti suunnitella viikon kulun. Tämä ei ole mitään perus ”kahdeksasta neljään” -työtä, sanoo Sonja ja jatkaa kertomalla, että hän saa välillä olla mylläämässä betoniakin.

Sonja kertoo olevansa työporukkansa nuorin ja lisäksi ainoa nainen.
– Ruduksella en ole kokenut yhtään vähättelyä siitä, että en pärjäisi miesvaltaisella alalla. Työt pitää tehdä, muuten ei ole väliä sukupuolella, avartaa Sonja omaa kokemustaan.

Sonja kertoo viihtyvänsä työporukassa, sillä kaikilta saa pyydettäessä apua eikä asioita oteta liian tosissaan.
– Meidän porukassa on rento meininki, kuvailee Sonja ja jatkaa kertomalla, että työporukassa osataan myös arvostaa toisia.
– Koen saavani arvostusta Ruduksella. Tämä näkyy siinä, että miehet kuuntelevat ja huomioivat myös näkemyksiäni, kertoo Sonja.

Sonja sanoo arvostavansa erityisesti työporukassa rehellistä ja suoraa puhetta.
– Olen aikaisemmin työskennellyt naisvaltaisella alalla päiväkodissa, jossa työyhteisö oli hyvin erilainen. Ruduksella ei ole selän takana puhumista, kertoo Sonja.

Sonjan mukaan naisia saisi olla enemmän rakennusalalla, myös tuotannon puolella.
– Naiset ovat ihan yhtä hyviä. Uskon, että muutos tässä asiassa tulee pikkuhiljaa tapahtumaan, kertoo Sonja ja lisää, että hänen vuosikurssillaan enemmistö oli naisia.
– Kukaan muu luokallani ei kuitenkaan halunnut tuotannon puolelle, kertoo Sonja.

Monimuotoisuutta voi lisätä alalla tuomalla enemmän esiin naisia ja muita aliedustettuja ryhmiä, sanoo Sonja.
– Naisille pitäisi rohkeammin suoda mahdollisuuksia tulla kokeilemaan alalle, etenkin tuotannon puolelle, miettii Sonja.

Sonja tuumaa myös, että kaikki naiset eivät välttämättä ole kiinnostuneita alasta.
– Etenkin tuotannon puolella pitää sietää sitä, että työ ei ole siistiä sisähommaa, kertoo Sonja työn realiteeteista.

Sonjan mukaan naisten vähäinen osuus rakennusalalla liittyy myös yhteiskunnan ajattelutapaan miesten ja naisten töistä.
– Naiset eivät varmasti tiedä tarpeeksi tämän alan mahdollisuuksista, ajattelee Sonja.

Sonja kertoo olevansa toiveikas monimuotoisuuden suhteen tulevaisuudessa, sillä nuorilla korostuu yleensä erilainen arvopohja, jossa ympäristöasiat ja suvaitsevuus ovat tärkeässä asemassa.
– Toivon, että rakennusala on 10 vuoden päästä suosittu ja suvaitsevainen ala työskennellä, unelmoi Sonja.