Tullaan tutuksi: sovellusasiantuntija Anu van Liere.
– Huumorin hallitsen, mutta nörtti en ole – eikä minun tarvitsekaan, nauraa Anu van Liere.
Anu toimii Ruduksen uuden myyntijärjestelmän kehittäjänä ja ylläpitäjänä sekä linkkinä toimittajan ja käyttäjien välissä.
– Kiirettä pukkaa.
Minun työni on varmistaa, että myyntijärjestelmä toimii kivuttomasti ja tukee sekä helpottaa sen kaikkien käyttäjien työtä.
Anu van Liere oli Ruduksella vuonna 2012 määräaikaisena myyntineuvottelijana kiviainesmyynnin palvelukeskuksessa. Kun homma oli ohi, hän lähti hollantilaista syntyperää olevan aviopuolisonsa kanssa Australiaan tapaamaan siellä asuvia appivanhempiaan.
– Sain Rudukselta tekstarin, että tuletko takaisin töihin. En kahta kertaa miettinyt vastausta, Anu muistelee.
Anu tuli logistiikan tiimiin tekemään tavallaan pohjatyötä myyntijärjestelmien vaihtoon.
– Minulla oli puolen vuoden ajan itsenäinen projekti, jossa yhdistettiin toimintatapoja koko Suomessa.
Projektin jälkeen, syksyllä 2013 Anu siirtyi IT-tiimiin jolloin työskentely Command Alkonin parissa alkoi. Kesällä 2015 Anu jäi vanhempainvapaalle kotiin kolmeksi vuodeksi Nestori-pojan syntymän jälkeen ja palasi työelämään viime elokuussa.
– Uusi Command Alkon -myyntijärjestelmä piti saada ”liveksi” lokakuussa 2018. Pieni shokkihan se oli, vaikka olen järjestelmän kanssa jollain tasolla toiminut jo vuodesta 2013.
Kuva (yllä): Sovellusasiantuntija Anu van Liere vastaa osaltaan it-tiimissä Ruduksen uuden myyntijärjestelmän toimivuudesta ja kehittämisestä.
– Palasin vanhempainvapaalta viime elokuussa ja järjestelmä piti saada ”liveksi” lokakuussa. Pieni shokkihan se oli, Anu toteaa rauhallisesti.
”Miten minä it-hommissa”
Anun nykyinen titteli on sovellusasiantuntija.
– Vastaan osaltani meidän tiimissämme järjestelmän toimivuudesta ja kehittämisestä, mikä sisältää paljon ohjelmiston ja sen uusien versioiden testaamista. Toimin myös linkkinä järjestelmän käyttäjien ja toimittajan välissä. Koulutan käyttäjiä ja annan apua ongelmissa, Anu kuvaa laajaa toimenkuvaansa.
Anu on myös myyntijärjestelmän pääkäyttäjä ja hänen vastuullaan on järjestelmän käyttöoikeudet.
– Itse asiassa minusta on kivaa ja haastavaa toimia järjestelmän ja sen käyttäjien solmukohdassa. Jonkunhan sekin pitää tehdä, Anu hymyilee selvästi tyytyväisenä työhönsä.
Kuva (yllä): Anu kouluttaa ja auttaa Command Alkon -myyntijärjestelmän käyttäjiä. Tekninen myyjä Janette Niskala (vas.) saa Anulta tarvitsemansa neuvot ja homma pyörii taas.
Anu on suorittanut markkinointiviestinnän ammattitutkinnon ja hän on myös visualisti ja huonekalujen verhoilija.
– Minusta on varsin huvittavaa, että teen nyt it-alan hommia. En olisi uskonut ikinä käyvän niin, sillä en ole mitenkään tietotekniikan ihminen. Onneksi meillä on ihan uskomattoman hyvä it-tiimi. Koko tiimissä on noin 15 ammattilaista, joista kolme toimii täyspäiväisesti Command Alkon -projektitiimissä.
Moni ei varmaan usko, miten hauskaa jengiä it-porukka on – tai ainakin meillä on.
Pitkää pinnaa ilman stressiä
Jokainen vähääkään minkään tietokoneen tai tiedonkäsittelyn kanssa toiminut tietää, että järjestelmien vaihto tuskin sujuu ilman mutkia.
– Tunneskaaloja on kaikilla ollut ääripäästä toiseen. On ollut niin onnistumisen hetkiä kuin ei ihan niin juhlaa, Anu kuvaa.
– Minun työni on nimenomaan varmistaa, että myyntijärjestelmä toimii kivuttomasti ja varsinkin tukee sekä helpottaa sen kaikkien käyttäjien työtä.
Kuva: Anu joutuu työssään olemaan lähes päivittäin tekemisissä Ruduksen emoyhtiön CRH:n kanssa.
– On ollut pakko mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Työnantaja on tukenut kielen opiskelua ja nyt pidän siitä, että saan puhua englantia.
Anun mukaan pitkää pinnaa kyllä joskus tarvitaan.
– Sen olen oppinut ymmärtämään, että näissä asioissa mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. Jos joku asia ei ole sujunut nopeasti ja olen ehkä hermostunutkin, niin tiimin esimies tai työtoveri ovat sanoneet, että ei stressiin kannata tuhlata energiaa, Anu sanoo.
Nyt sovellusasiantuntijana Anu joutuu työssään olemaan lähes päivittäin tekemisissä Ruduksen emoyhtiön CRH:n kanssa.
– Olen oppinut englannin kielen alun perin musiikista ja tv:stä. On ollut pakko puhua paljon vieraalla kielellä ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Työnantaja on tukenut kielen opiskelua ja nyt pidän siitä, että saan puhua englantia.
– Meillä suomalaisillahan on usein pelko, että emme osaa puhua vierasta kieltä täydellisesti. Minulle on ihan sama, meneekö puhe kieliopin mukaan – kunhan kuulija ja minä ymmärrämme toisiamme. Tosin irlantilaisten kanssa se kestää vähän kauemmin, Anu nauraa.
Reilusti ja huumorilla
Anu sanoo olleensa töissä täyspäiväisesti yli 20 vuotta ja nyt Ruduksella saaneensa elämänsä parhaat työkaverit.
– Moni ei varmaan usko, miten hauskaa jengiä it-porukka on – tai ainakin meillä on. Huumori kukkii kaikilla johtajista ja esimiehistä lähtien ja se on tärkeää tiukoissakin paikoissa.
– No, saattaahan se huumori olla mustaa ja joskus huonoakin, Anu heläyttää.
– Töihin tuleminen ei koskaan harmita ja siihenhän vaikuttaa se, kenen kanssa niitä töitä tekee.
Koen olevani niin ruduslainen, että toivon urani kehittyvän tässä yhtiössä.
Anu kuvaa Rudusta työnantajana reiluksi.
– Niin homma pelaa molempiin suuntiin. Ruduksella on työnantajana ison talon hyödyt. Täällä Helsingissä varsinkin muutto uusin tiloihin aiheutti sen, että ihmiset tuntevat oikeasti toisensa ja ollaan vähän rudus-perhettä.
Anu asuu Sipoossa miehensä, nyt 3,5-vuotiaan Nestori-poikansa ja kahden koiransa kanssa. Vuonna 1956 valmistunut talo ja iso piha vaativat jatkuvaa ylläpitoa.
– Kyllä joskus vuorokaudesta puuttuu tunteja, Anu tuumaa.
Silti hän usein avaa työläppärin myös kotona – töitä tehdään silloin, kun niitä on ajasta ja paikasta riippumatta.
Tuleva kesäloma mennään Anun mukaan Nestorin ehdoilla – ehkä Naantaliin Mörköä katsomaan ja Puuhamaahan. Veljen mökki Saimaalla tarjoaa ”paratiisin, jos aikaa on”.
Otetaan katse tulevaisuuteen: mitä Anu ennustaa elämästään kymmenen vuoden päästä?
– Ehkä olen edelleen it-alalla. Koen kuitenkin olevani niin ruduslainen, että toivon urani kehittyvän tässä yhtiössä.
Teksti: Leena-Kaisa Simola
Kuvat: Olli Urpela