"Yksi Ruduksen onnellisimmista työntekijöistä"

Tullaan tutuiksi: elementtityöntekijä, viimeistelijä Mari Matilainen

Kello löi jo viisi
– ja Mari on töissä

– Tulisin töihin aikaisemminkin, jos voisin. Olen ehkä yksi Ruduksen onnellisimmista työntekijöistä, sanoo Mari Matilainen, elementtien viimeistelijä Tuusulasta.

Kuva (yllä): – Eivät naiset niin hentoisia ole kuin kuvitellaan, Mari sanoo ja käsittelee siirtonosturilla monta tonnia painavia porraselementtejä.

Rakennus- ja sisustuspuuseppä Mari Matilainen tapasi lapsuuden ystävänsä pitkästä aikaa.
– Siinä juteltiin ja hän kertoi työstään Ruduksen betonituotetehtaalla Tuusulan Sammonmäessä. Sanoin heti, että minä haluan sinne myös – vaikka minulla olikin vakituinen työpaikka, Mari nauraa omalle innostukselleen.

Hän sai työnjohtaja Matti Uusitalon yhteystiedot.
– Edellisessä työpaikassa oli niin kiire, että meni muutama kuukausi ennen kuin ehdin ottaa yhteyttä. Vajaa vuosi sitten laitoin viestiä – ja onneksi tein niin. Pääsin tänne ja sen jälkeen ihan kaikki muukin on yllättänyt iloisesti!

Kuva (yllä): – Sammonmäen porraselementtien tehtaalla on älyttömän hyvä porukka, Mari kehuu. Esimies, työnjohtaja Matti Uusitalo puolestaan kiittää Marin hyvää asennetta. Välitön keskusteluyhteys sujuu kaikkiin suuntiin.

Mari asuu Mäntsälän Onkimaalla tyttärensä ja kahden koiransa kera. Työmatka Tuusulaan kestää talvisin noin kolme varttia. Tosin Mari koukkaa Järvenpäästä pari työtoveria kimppakyytiin ”ympäristösyistä”.

Betonituotetehtaalla voi aloittaa työpäivänsä liukuvasti 5–7:n välillä. Mari on paikalla heti ensimmäisten joukossa.
– Ensimmäiset tunnit ovat hektisimmät. Tehtäviini kuuluu purkaa valmiit, valetut betonielementtiportaat muoteista ja nostaa ne siltanosturilla viimeistelypaikalle. Pesen painepesurilla, piikkaan ylimääräiset pois, tasoitan ja hion sekä imuroin aina välillä noin miljoonaan kertaan, Mari kuvaa viimeistelijän työtään.
– Sitten portaat vahataan, muovitetaan ja nostetaan siltanosturilla lähelle ovia odottamaan noutajia. Kaiken pitää olla silloin vimpan päälle valmiina.
– Tarpeen tullen olen myös kasaamassa ja valamassa elementtejä, Mari toteaa.

Kuva (yllä): Mari Matilainen viimeistelee porraselementtejä Ruduksen Sammonmäen betonituotetehtaalla. – Kaiken pitää olla vimpan päälle, kun elementit lähtevät tehtaalta asiakkaille.

Porraselementit saattavat painaa useampia tuhansia kiloja.
– Emme me naiset niin hentoisia olla kuin yleensä luullaan. Työni on toki fyysisesti raskasta, mutta ei sen pidä kevyttä ollakaan, Mari toteaa.
– Haluan aloittaa työni aikaisin senkin vuoksi, että seuraavaksi töihin tuleva pääsee tarttumaan heti omiin töihinsä.

Mari antaa täyden kiitoksen Rudukselle työhön perehdyttämisestä.
– Se oli perusteellista eikä vain parin päivän juttu. Esimiehet ja työkaverit opettivat ja katsoivat, että työ lähti hyvin ja turvallisesti liikkeelle. Senkin jälkeen on voinut aina kysyä ja keskustella, kun asiaa tulee.
– Samoin työturvallisuuteen liittyvät asiat käytiin tarkasti läpi. Siltanosturin käyttö oli minulle ihan uutta ja muitakin koneita on paljon. Tehdasalueella liikkuminen on tosi tarkkaa – ja niin pitää ollakin.
– Tosin työturvallisuutta ei kuitattu vain perehdytyksessä, vaan se on mukana päivittäisessä toiminnassa ja esimiehet ovat siitä tosi kiinnostuneita. Jos itse tekee työturvallisuuteen liittyviä havaintoja ja kertoo niistä eteenpäin, asioihin suhtaudutaan vakavasti ja niihin puututaan ripeästi, Mari sanoo.

Kuva (oik.): Mari Matilainen viihtyy työpaikallaan ja se myös huokuu hänestä. – Tämähän on vain kiinni asenteesta – niin kuin kaikki muukin elämässä.

Mari on betonitehtaan tällä osastolla ainut nainen.
– Täällä on älyttömän hyvä porukka – minä ja noin 40 supermiestä. Paljon erilaisia ihmisiä ja huipputyyppejä. Kaikki ovat hyviä työkavereita ja olen saanut myös uusia ystäviä, joiden kanssa viihdytään vapaa-ajallakin.
– Meillä on välillä hulvattoman hauskaa ja kerrotaan kaiken maailman juttuja. Ei minulle tule tiukkoja paikkoja äijähuumorin kanssa – en kai muuten ukkojen kanssa pärjäisikään.
– Minulla on myös hyvät esimiehet ja luotan täysin työnantajaan. Olen ehkä yksi Ruduksen onnellisimmista työntekijöistä – olen sen myös sanonut noille mörökölleille ja naureskellut heidän jutuilleen.

Taas voinee todeta, että niin metsä vastaa:
– Mari itse on koko ajan liikkeellä hyvällä asenteella, Matti Uusitalo kiittää.

Mari tulee aikaisin töihin, joten hän pääsee poiskin jo iltapäivällä kahden kieppeissä.
– Onneksi iltapäivällä on omaa aikaa, muuten tunnit loppuisivat kesken. Tehtaalla päivät toistavat toisiaan. Ilman harrastuksia elämä voisi olla joskus yksitoikkoista.

Harrastuksia Marilla riittää:
– Joka päivä vaellan koirien kanssa pitkään metsässä ja kalliolla.
– Tällä hetkellä opiskelen espanjaa ja kiinalaista lääketiedettä. Ajattelin lisätä siihen vielä suomalaisen kansanperinteen. Olen opiskellut myös intiaanien filosofiaa. Taekwondo ja vesiliikunta ovat jo jääneet taakse.
– Ihmisen pitää opiskella koko ajan jotain. Ei ole mitään merkitystä mitä tekee, kunhan tekee. Jos mielenkiinto lopahtaa, voi aina vaihtaa opintoainetta ja harrastusta.
– Espanjaa opiskelen ryhmässä, muut opinnot ovat omaehtoisia ja teen omassa aikataulussani. Moneen ryhmään ei voi sitoutua.

Kuva (yllä): Monien muiden harrastusten lisäksi Mari ulkoilee joka päivä koiransa Unnan kanssa. Kallioilta avautuvat rentouttavat näkymät.

Mari kierrättää vapaaehtoisena vaatteita vähäosaisille perheille sekä tekee heinätöitä eläimille.
– Onkimaa on ihan maaseutua ja maatalojen hommia riittää, Mari toteaa.
– Äijät töissä välillä ihmettelevät projektejani. Moni menee töiden jälkeen päiväunille, mutta minun oma aikani alkaa vasta siitä.

Mari on käynyt koulunsa Järvenpäässä. Niiltä ajoilta oli myös se ystävä, joka houkutteli Maria hakemaan töihin Rudukselle.
– Minäkin suosittelin yhdelle kavereistamme tätä työpaikkaa. Nelisen kuukautta sitten hän pääsikin tänne. Meitä on täällä nyt kaikkiaan kuusi työntekijää, jotka olemme olleet kavereita jo kouluajoista.
– Ja miksen minä tätä suosittelisi! Vaikka jotain saattaa ärsyttää tulla aamulla viideltä töihin, sehän on kiinni vain asenteesta. Tämä totuus koskee kaikkia osa-alueita elämässä.

Kun haastattelu on tehty ja kuvat otettu, Mari vielä huikkaa:
– Eikös olekin kiva paikka!